|
Diarma Lux VH-00000
TaustaaPitäisiköhän minun vähentää Mötley Crüen kuuntelemista? En ainakaan saisi kuunnella kyseisen orkesterin musiikkia selaillessani ilmoituksia myytävistä hevosista, sillä se johtaa aina kummallisiin mielihaluihin ja sen seurauksena hassuihin tekoihin. Olen ostanut jo ainakin kymmenen hevosta sen takia, että juuri sillä hetkellä soinut biisi varmastikin kuvasi otuksen luonnetta - Ja näin kävi nytkin. Olin katselemassa aivan viattomana vahvistusta talliini, kun äkkäsin ilmoituksen syötävän suloisesta, laukkaradat jättäneestä hyppääjätammasta; "She's so sticky, so sticky, oh, she's so sticky sweet!"Sillä samalla hetkellä tajusin, kuinka upea otus tuo olisi welshponieni, sekä Saken rinnalle! Kunhan tammalle saadaan kilpailusijoituksia esteradoilta alle, siitä tulee varmasti mitä mainioin siitostamma - Kuka nyt voisi vastustaa tällaisen tapauksen varmaan itseään kaksi kertaa suloisempia vauveleita?
LuonnekuvausTintti on allekirjoittaneen toteutunut unelma - Laukkasukuinen, mutta lopulta ratsun hommaan päätynyt syötävänsuloinen kimo täysiveritamma on sopivan tulinen ja herkkä, mutta tarpeen vaatiessa myös hönöturpainen viiripää ravaillessaan karva mudassa itseään paljon pienempien ponien kanssa heinäkasoille syömään kilpaa.Tokihan tamma oli alkuun turhankin vauhdikas, sillä olihan se tottunut pinkomaan ratsastaja selässään niin nopeasti kuin pystyy, tai ainakin melko nopeasti, miksi tammaa muuten nyt olisi laukkaradoilta pois myytykään jos se olisi muiden vauhdissa pysynyt.. Poneihin tottuneelle Danille sen muka-riittämätön vauhti oli kuitenkin kauhistus, kun pienestäkin patistamisesta otus painoi korvat niskaansa ja lähti turpa ojossa hiihtelemään täyttä vauhtia lisäkierroksia surkean allekirjoittaneen koettaessa pidättää tammaa - Ptruu polle, tarkoitus oli vain ottaa takajalat paremmin rungon alle! Muutaman kuukauden liinan päässä, ratsastaja selässään juostuaan Tintturainen alkoi päästä jyvälle siitä, ettei allekirjoittanut pysynyt selässä ihan missä tahansa menossa; Tamman meno hidastui sitä mukaan, kun sen maha kasvoi juoksijoiden lyhyistä vöistä ulos treenauksen reilun löysenemisen ja suurten ruoka-annosten seurauksena. Mitään joka tytön lellittävää surkeaa lupsukkaa Tintistä ei ole siltikään vielä tullut - Täysiveriveri kiehuu välillä vähän liiankin hanakasti otuksen suonissa, mutta eiköhän me selvitä! Käsiteltäessä Tintti osaa yleisesti ottaen käyttäytyä varsin mallikelpoisesti, mutta tamma kärsii sen verran kovista kiimoista, ettei niinä aikoina sen karsinaan sovi kenen tahansa tunkea; Herkkinä hetkinään otus kiljuu korvia riipivästi ja tanssii karsinaansa nähden aivan liian suurin liikkein sen verran hermostuneena, että ihminen, jota tamma ei entuudestaan juuri kunnioita on pian muhennosta tamman kavioiden alla. Matami voi myös kylmästi hampaat irvessä jyrätä hoitajansa päältä ja sekös vasta onkin menoa tamman viilettäessä todellakin tuhatta ja sataa aivan sekopäisenä pitkin tallipihaa - Niinä päivinä tahtoisin vain lukita tamman pieneen häkkiin orikatalogin kanssa! (Mutta enhän minä niin tee..) Muina, hyvinä päivinään, on Tintti oikeastaan melkoisen rakastettava otus; Se on äärettömän suloinen, mutta myös hyvin perso ruualle ja lihoo valitettavan herkästi - Kaikki ylimääräiset namit siis pois taskuista ennen tämän tapauksen karsinaan saapastelua! Uudelle tuttavuudelle tamma voi aluksi olla hieman hapannaamainen varsinkin, mikäli sillä ei ole juuri silloin mitään syötävää, muttei se toisaalta imuroi palkokasveja sieraimiinsa yhtään sen herkemmin kuin tutun hoitajan seurassa - Tamma vain seisoo korvat lerpullaan turpa nurkkaa kohti ja pyörittelee tummia silmiään hoitajan kolistellessa varusteita. Hevoseen tutustuessa ja sen luottamuksen ansaitessa paljastuu siitä paljon sosiaalisempi puoli, jonkin sortin ikilapsi, joka tahtoo osallistua harjan valintaan ja hoitajan kengännauhojen solmimiseen. Sitominen ei tule tällöin kuuloonkaan, sillä se estäisi tammaa kääntelemästä päätään tutkiakseen hoitajan puuhia. Sisäisen diivansa Tintti-pullukka näyttää kumisuan astuessa mukaan harjaustilanteeseen. Vaikkei otus muutoin juuri sanokaan harjaukseen juuta eikä jaata, heiluttelee vain iloisesti korviaan, on kumisuka jotain todella kauheaa sen ohutta karvapeitettä ja ihoa vasten! Valitettavasti otus kuitenkin tykkää pyöriä laitumella niissä iänikuisissa mutalammikoissa, ja mikäli kura tamman karvalla vielä on vain vähäsenkin märkää, niin hop hop kiiruhtamaan lämpimän suihkun alle tammaa pesemään - Se hakkaa Tintin mielestä kumisualla raaputtelun satanolla, tyttö kun sattuu olemaan suuri suihkunystävä. Muutoin kumisukatoimenpiteestä on tullut epämiellyttävä välttämättömyys, johon tamma ei ota koskaan tottuakseen - Vaikka muutoin se kestääkin hienosti kosketuksen joka puolelta vartaloaan, on tuo pyöreä kumiharja vain liian hirveä. Kaviot valkeakarvainen neiti nostaa hienosti putsattavaksi, vaikkei se tosin aio itse koipiaan kannatella. Kengittäjä on Tintistä hieman epäilyttävä miekkonen, joka laittaakin tamman silmät pyörimään epäluuloisina, mutta tutun hoitajan rapsutellessa vieressä toimenpide sujuu rutiinilla. Varustamiseen Tintti suhtautuu hieman neitimäisesti - Turpa mutristuu heti kun satulahuopa asetellaan selkään, eikä ilme ainakaan kirkastu, mikäli pehmuste jää minimaalisestikin ruttuun; Olen aivan varma, että kaviokas on virittänyt selkänsä tuntoaistin huippuunsa vain bongatakseen ruttuja huovassaan. Satulavyötä kiristäessä Tinttuli pullistaa hieman lisää pullukkaa vatsaansa, mutta viimeistään kentällä vyön saa kyllä kunnolla kiinni. Suitsiin tamma suhtautuu vähemmän kriittisesti, mutta kuolaimet eivät missään tapauksessa saa olla kylmät suuhun laittaessa, tai pää nousee taivaisiin otuksen samalla sylkiessä rautapalat pois kielensä päältä. Kahiseviin loimiin Tintti suhtautuu jälleen hieman kulmiaan kurtistellen, ja seläntuntoaistinviritin osoittaa äärilukemia takkia tamman selkään asetellessa - Ethän viskaa sitä kuin teuraslehmälle, vaan asettelet nätisti niin tämäkin diivakin pysyy tyytyväisenä ;) Ratsastaessa Tintti on tapaus, joka vaatii ratsastajalta otuksen käytökseen tottumista ja sen tuntemista - Vaikka tamma on rauhoittunut todella paljon nuoruusvuosistaan laukkaradoilla, on se silti välillä hyvinkin pinkeänä satula selässään. Se on todella herkkänä avuille ja sen reaktiokyky niihin on viimeistään huolellisen alkulämmittelyn jälkeen huipussaan tehden sen liikkeistä nopeat: Mikäli ratsastaja ei ollut suunnitellut tehtäväänsä huolella, pitkälle tai jopa loppuun asti, sekä harkinnut myös mahdollisia entä jos -varateoriota antaessaan tammalle merkkejä suorituksen alkamiseen, voi hän pian löytää itsensä kentän hiekasta, kun tamma onkin lähtenyt liian kovaa väärään suuntaan tai kääntynyt tiukasti. Mikään pukittelija Tintti ei ole, mutta rodeomaiset äkkikäännökset se hallitsee - Ja voin kertoa kokemuksen syvällä rintaäänellä, ne eivät ole pystypukkeja mukavampia! Hankalaksi tamman tekee se, että se vaatii tallista tullessaan pitkän alkuverryttelyn, muttei se siedä usein toimivaksi todettua roimaa, yhdellä kerralla läpi menevää herättelyä. Tintti on kuitenkin helpotukseksi kevyt ratsu, eikä sen pää laahaa kavioiden välissä ellei ratsastaja nyt päästä sitä aivan ulos lapasesta. Huolellisesti kimokarvaista tammaa saa vain väännellä loivilla urilla ja tiukemmilla kiemurakaarteilla, ja vasta sen rentoutuessa ja venyessä voi raipan kanssa pyytää aktiivisempaa takapäätä. Mikään valioluokan kouluratsu Tintti ei ole, mutta se suorittaa kyllä ihan kivasti helpompia koulutehtäviä. Selkäänsä se tosin aina vaatii hieman itseään kokeneemman ihmisen huolehtimaan varmasti täsmällisyydestä sekä sopivan rauhallisesta tahdista. Esteet ovat kuitenkin Tintturan todellinen laji, neiti on aina rakastanut esteiden ylittämistä sydämensä pohjasta. Elukassa oli kova treenaaminen, jotta siitä saatiin hyppääjä, jolla kehtasi mennä rataa kotimaneesin seinien ulkopuolella, mutta se on kyllä kannattanut ja tamma on aina pysynyt positiivisella mielellä harjoittelua kohtaan. Parin vuoden takaisia surmansyöksyjä ei Tintin kanssa enää tarvitse kokea, sillä sen kalloon on saatu taottua hieman arviointikykyä; Mutta varsinkin estekorkeuden noustessa ei sitä itseään kokeneemmasta ratsastaja olisi todellakaan haittaa, kopukka kun osaa välistä olla todella tykinkuulamainen räjähtäen vain yhtäkkiä estelinjalla lapasesta. Vauhti kiihtyy yleensä hieman turhan lujaksi, mutta mikäli ratsukon sisäiset kemiat vain ovat kunnossa, ei Tintillä ole tapana riehaantua tottelemattomaksi. Estekisoissa Tintti on se hevonen, joka varmasti hermoilee eniten ennen omaa suoritustaan. Radalla tamma unohtaa kaiken ulkopuolisen maailman, ja ratsastaja saa huolehtia toden teolla, että ne jarrut varmasti toimivat. Tamman luontainen nopeus ja ketteryys ovat kyllä olleet pelkäksi eduksi, eikä kilpailuissa ole koskaan tapahtunut mitään suurempia katastrofeja Tintin hypätessä usein reiluhkolla ilmavaralla varoen tarkasti pudottamasta puomia.
Suku
Tasan yksipolvisen suvun omaavan Tintin ei tarvitse hävetä vanhempiaan. Jatkuu!
Jälkeläiset
KilpailutHeti kun keritään käymään!
KilpailutTintti kilpailee aktiivisesti ERJ:n alaisissa kilpailuissa. Huomaathan, että kalenteriin merkitään vain sijoitukset ja voitot?Sijoituksia: ei kilpaillut
Vanha kilpailukalenteri: 14: 2-3-3-2 vs. €463,000 & $365,000 2-vuotiskausi SAB - 1st - maiden 2000m D - €30,000 SAB - 1st - grade I 1800m D - €110,000 3-vuotiskausi AP - 5th - 15f G1 T - €28,000 GIN - 8th - grade I 2800m D - €0 AP - 6th - 14f G1 both on turf - €0 LJ - 7th - Kentucky Oaks G1 9F D - €100,000 SFIC - 3rd - Distaff G1 12f D - $125,000 PP - 4th - Grade 1 9f D - €38,000 SAB - 2nd - grade II 10f T - $120,000 SAB - 2nd - grade I 2000m T - $120,000 4-vuotiskausi SAB - 3rd - grade II 1777m T - €26,000 SAB - 3rd - grade III 1600m D - €24,000 SNAK - 2nd - G2 10f D - €57,000 PRI - 4th - Snowdon Distaff: G1 13f D - €50,000
Diarma Lux on virtuaalihevonenKaiken sivuilla esiintyvän materiaalin © dani 2008 (paitsi kuvista kiitos Candice Chavez!), kopiointi kielletty! |