Morwenna VH-64155


Virallinen nimi	Morwenna	Säkäkorkeus	140 cm
Lempinimi	Vintiö	Syntynyt	27.06.2009, VHKR
Rotu	WPB (NWR)	Sukupuoli	Tamma
Väri	Voikko	Kasvattaja	Brenn Ponies
Omistaja	dani	Painotus	Koulupainotus

Koulutustaso: heA, 70 cm
Käyttö: Kisaponi

Saavutukset: ---

Taustaa

Morwenna saapui talliin kauniina kesäkuun päivänä - milteipä samoin tein sen jälkeen, kun allekirjoittanut oli taas päättänyt reipastua nelijalkaisten ystäviensä suhteen. Ja reipastuminen tarkoittaa tässä tallissa automaattisesti uusien hevosien hankintaa..
Voikkoihin poneihin niin syvästi rakastunut allekirjoittanut ei vain voinut vastustaa, kun huomasin Ropsin (kasvattanut niin monia muitakin hevosiani, etten jaksa edes listata niitä tähän: laadukkaita poneja saa tuolta naikkoselta vaikka millä mitalla, suosittelen mahdollisten myytävien tutkimista) kaupittelevan voikon tammansa supersuloista, porkkanan ja kullan sekoitusta väriltään muistuttavaa voikkovarsaa, joka nosteli jalkojaan korkealle oikein kevyen oloisesti kuin balettitanssija ravatessaan emänsä perässä. Oli sanomattakin selvää, että tuosta varsasta allekirjoittaneen tulisi saada uusi prinsessaponi talliin tanssimaan klassisen musiikin tahdissa kouluradoilla - lyhyen sananvaihdon jälkeen Dani pitelikin jo varsaa narunpäässä paperit kädessään.
Easy business, man!

Luonnekuvaus

Morwennan lempinimi Vintiö ei kuvasta tamman luonnetta juuri ollenkaan - vaikka joskus hoitaja voikin menettää tämän tytön kanssa hermonsa, ei kyse ole koskaan jostain ikilapsen typerästä jäynästä vaan kullankarvaisen tamman mahdottomasta diivailusta. Vintiötä on vaikea miellyttää ainakaan kavioliiton alussa ilman lahjontaa, ja välillä se on ihmisiään oikein happamana vastassa tarhansa portilla; IU, kuinka kauan täällä mudassa täytyy oikein rämpiä?! Tamma tuntuu tiedostavan hyvin jumalaisen ulkonäkönsä, ja se onkin aina mieltänyt itsensä jonkinlaiseksi jumalattareksi: kun kakaroilta saa porkkanaa ja rapsutuksia vain höristämällä korvia ja kaartamalla kaulaa, miksi poni vaivautuisi miellyttämään ylipäätään ketään. Mutta vielä Siperia opettaa nöyräksi, eikö niin?

Käsiteltäessä Vintiö muistuttaa useimpina päivinä raakaa sitruunaa mutristellessaan karsinansa kaltereiden välistä tai kipittäessään äkkiä hoitajansa vierellä tarhasta talliin suojaan. Otuksen luottamus on hyvin vaikea voittaa puolelleen, ja poni onkin aina ollut vain muutaman ihmisen hevonen - uusien hoitajasuhteiden siihen luominen veisi niin pirusti aikaa ja tamman hermoja, ettei sellaiseen ole toistaiseksi turvauduttu. Lisäksi Vintiö suhtautuu hyvin nihkeästi varsinkin aloittelijoita kohtaan; kultaisen ponin kiiltävä karva kuitenkin vetää heitä valitettavasti puoleensa kuin hunaja mehiläisiä, mutta viimeistään happamat irvistykset ajavat nuo kokemuksen kaihtamat olennot tamman karsinalta. Arvon neitiähän eivät saa ketkä tahansa hoitaa, vaan ammattitaitoa on vaalittava hyvän hoidon maksimoimiseksi! Ettäs tiedätte.

Tammalle johtopaikkansa osoittaneen ei tarvitse turhaan kuluttaa aikaa otuksen kiinnisitomiseen, mutta kaikille muille voisin suositella ponin laittamista narunvarteen - tunnistat varmasti Vintiön riimun, ensimmäinen vasemmalta, Nalle Puh -kuviointi ja suuren suuri pörröinen turpapehmuste. Harjaus toimenpiteenä sujuu rutiinilla, mikäli kultakavion ajoittaista neiteilyä ei oteta lukuun. Pehmeät harjat ovat ihan kivoja ja hierovia karvaa vasten, ja kumisuan pehmeä pyörittely takaa maksimoidun nautinnon ja saa ponin rentoutumaan. Liian raju käsittely saa pienet korvat painumaan liimattuina niskaan, silmät pyörimään ja hampaat välkkymään - hei, varokaa nyt vähän, ettekö huomaa, ketä teillä on kunnia käsitellä?! Myös kainalot, vatsan alunen, ryntäät sekä muut tiedetysti herkemmät alueet voivat saattaa Vintiön hepulin partaalle, mikäli sitä Tarmo Lähikauppiaan puutarhaharavaa ei osata vaihtaa pehmeämpään harjaan.

Kaviot Vintiö nostaa yllättävän nätisti, ensimmäisellä pyynnöllä, pehmeällä painalluksella se nostaa jalan nopeasti ylös ja kannatteleekin sen itse - mutta nojaa kuitenkin vatsallaan hoitajaansa. Varsinkin kesäisin kannattaa pitää varansa, sillä tamma ei todellakaan siedä minkäänlaisia ötököitä lähettyvillään - kas jos tamma potkaisee kainaloonsa öttiäisiä hätyytelläkseen juuri kun nostat jalkaa.. Kengittäjä on tästä ponista hieman pelottava äijä, joka kouraisee jalan syliinsä ja sitten taotaan jotain hehkuvaa ja lopulta tulee jalkapohjista savua ahkeran takomisen säestämänä. Vintiö haluisi varmasti nähdä tapahtumat tajutakseen, etteivät ne ole hirveitä, mutta koska se on yleensä melko lailla mahdotonta, pitää oman hoitajan olla rauhoittelemassa silmiään pyörittelevää tammaa operaation onnistumiseksi.

Pesulle balleriinatyttönen painuu enemmän kuin mielellään - olettaen tietenkin, että vettä on lantrattu viisi vuotta etukäteen täydellisen lämpötilan löytämiseksi. Vintiö kävelee rentona hoitajansa perässä pesuboksiin eikä harjauksesta poiketen saa kohtausta ronskimmastakaan hinkkaamisesta; päinvastoin otus rentoutuu, pitäähän sitä nyt kunnolla puhdistautua!
Varustamista kohtaan Vintiö ei ole koskaan muodostanut sen kummempaa mielipidettä, kunhan varusteet nakataan sen selkään rauhallisesti ja hellävaroin. Satula ei ole kovin mukavan tuntuinen viiden metrin korkeudesta tiputettuna tai remmit ykkösellä viimeiseen reikään vedettyinä. Suitset saavat tamman mutristelemaan turpaansa hieman, ja se voi koettaa viedä päätään mahdollisimman sivulle suitsijastaan - valitettavasti pienestä koostaan johtuen yritys on tuomittu epäonnistumaan, ja aina kuolaimet on saatu suuhun.

Satulaansa Vintiö kaipaa herkkää, mutta ehdottoman määrätietoista ja osaavaa ratsastajaa. Poni itse on usein tallista tultuaan aluksi melkoisen kankea, vaikka se vertyykin kyllä nopeasti päästessään liikkumaan rennosti vähän pitempänä pötkylänä - ahkera taivuttelu suurilla ja loivilla kaarilla saa otuksen venymään helposti niskastaan ja liikkumaan rentona eteen, mutta ratsastajan osaavuus palkitaan vasta, kun tamma on sitten saatu kerättyä tiiviimpään pakettiin muuta työskentelyä varten. Vintiö kun voisi jolkottaa pää maassa vaikka maailman tappiin asti, ja tuosta vain pään ylös nostaminen saa sen vetämään palkokasvit sieraimeensa. Ei ole ensimmäinen kerta, jos viiripää menee totaalisesti lukkoon tässä vaiheessa eikä tunnu enää yhteistyökykyiseltä - niin, kaikki on helppoa, kunnes pitäisi jotain oikeasti tehdä.

On parasta ratsastaa Vintiötä enemmän ja roimasti eteen, jolloin se alkaa itsekin kaipailla järeämpää tukea suuhunsa - näin saa myös tamman takapään viritettyä helposti, vaikkei se kyllä usein paria muistutusta enempää tarvitse liikkuakseen hyvin takaa. Welshvanhempiensa verenperintönä Vintiö on saanut upeat liikkeet, joita on ilo ratsastaa ja esitellä niiden ollessa elastiset ja puhtaat - harva uskoisi tämän kokoisen ponin pystyvän tällaisiin suorituksiin lisäyksissä ja kokoamisissa, ja elukan liikkeisiin istuminen vaatiikin jo pahaista harrastelijaa enemmän kokemusta. Oikein verryteltynä kun tamma on vielä hyvin herkkä painoavuille, saa sen kanssa kaiken näyttämään todella helpolta, ja siitähän koulutuomarit tunnetusti pitävät ;)
Hieman vaikeammatkaan liikkeet eivät ole mikään ongelma huolellisesti koulutetulle Vintiölle, ja varsinkin tamman pohkeenväistöistä on tullut kiitosta useammalta taholta - neiti polkee syvälle ristiin paremmin kuin muutamat allekirjoittaneen puoliveriset.

Kotona kaikki voi, ja usein sujuukin ratsukon kemioiden kohdatessa, harjoitellessa sujua täydellisesti, mutta kilpailupaikat ovat aina asia erikseen. Vintiö ei ole koskaan tottunut matkustamaan yksin, joka sekin on jo yksi ongelma, mikäli sillä ollaan lähdössä yksin kilpailemaan - kukas me sille nyt valitaan matkaseuraksi? Jos lastaus vielä sujuu ongelmitta, kisapaikalla tamma varmasti peruuttaa sillalta ohi ja säikähtää nutturansa irokeesiksi. Verryttelyssä kaiken saa suorittaa mieluiten korvatulpat korvissa kaiken ylimääräisen hälinän minimoimiseksi - radalla tamma osaa kyllä ottaa asian tosissaan, mutta kun mekastava yleisö on vaan välillä niin pelottava.

Suku

isä VIR MVA Ch Via Moore KTK-II, YLA2, wb	ii. Leagon The Lion wb	iii. Little Lionman wb, evm
		iie. Maylight wb, evm
	ie. Too-Ticky wm	iei. Kingpin's Son wm, evm
		iee. Merpeople Mariam wm, evm
emä Rousseau Bella WPB	ei. Skyler Anton WPB	eii. Stijntje Andreas WPB (WPB x WPB), evm
		eie. Skyler Belina WPB (WPB x xx), evm
	ee. VIR MVA Ch Vita's Asterella GBR KTK-III, YLA2, WPB	eei. Intergalatitic WPB (WPB x WPB), evm
		eee. Novita WPB (xx x WPB), evm

Vintiöllä on ehdottoman hieno ja hyvin menestynyt, tasan kaksipolvinen suku. Se on perinyt emältään aivan ihastuttavan voikkovärityksen, eikä sen isässäkään ole valittamista - Leagon The Lionista on tallissa muuten toinenkin kakara, puhdas B-poni Nossu!

Jälkeläiset

Vintiö on tarjolla welshponijalostukseen!

24.12.2009 o. Valerius Dawn, (i. Vermont Dawn) omistaja: nath

Valmennukset ja päiväkirjan poikanen

Ei Vintiö ole vielä missään käynyt..

Kilpailut

Vintiöllä kilpaillaan pääpainoisesti KRJn alaisissa kilpailuissa. Huomaathan, että kalenteriin merkitään vain sijoitukset ja voitot?

Sijoituksia: Kisaura kesken

kisa
kisa
kisa

Morwenna on virtuaalihevonen.
Kuvat © nica
Kaiken muun materiaalin © dani 2010, ellei toisin ole mainittu. Kopiointi kielletty!