|
Vaapukan Dani VH-00000
TaustaaDani on random-ostos Karolta. jatkuu
LuonnekuvausJos poni on pieni, pyöreä ja väritykseltään auringonpaisteessa kullan sävyjä omaava oranssiruskea, mitä mahtaa sen pääkopan sisältä löytyä? Joku voisi veikata suloista lasten ystävää, varmaa ensiratsua kesäloman uittoretkille, toinen tietää kokemuksesta, että usein kaikki on juuri päinvastaista siitä, mitä ulkomuoto antaa olettaa.Allekirjoittanut ymmärsi kaimansa Dani-palleron saapuessa kotitallille yhtyä tuon kokemuksella koulitun henkilön mielipiteeseen. Alun perin talon shettistammojen yhteiseksi miehekkeeksi hankittu, (viisaana valintaperusteena ihmis-Danin ensimmäiseen hoitohevoseen samaistuva ulkonäkö), poniori omaa päänsä sisällä aivojen sijasta tukon vaaleita hallakkojouhiaan, jotka on unohdettu vetää sen korvista pois. Otus on lähes mahdoton käsitellä muulloin kuin kuolaimet suussa; kasvattajan mukaan poni ei ole tieten tahtoen ilkeä, vaan vain todella energinen ja valpas vipeltäjä, mutta allekirjoittanut ei aina jaksa uskoa sokeasti näitä sanoja, kun Dani on kiivennyt karsinansa oven yli ensiksi kaatamalla sen. On syytä toivoa, että ovi on useista karkausyrityksistä ja -onnistumisista huolimatta paikoillaan, kun Dania saapuu hoitamaan. Pieni ori ei pysty taatusti keskittymään hoitotilanteeseen hitusenkaan vertaa, vaan se pyörii ja kuopii maata jatkuvasti sitomisen auttamatta miltei yhtään. Ponia saa komentaa ja komentaa, muttei vastaukseksi usein saa muuta kuin parin höristettyjä korvia ja kysyvästi katsovat silmät. Eläinmaailman ADHD:ta sairastava Dani ei kuitenkaan ole hoitotoimenpiteistä sen kummemmin moksiskaan – mahtaako se toisaalta tunteakaan mitään paksun karvansa alta? Otuksen hyviin puoliin kuuluu ehdottomasti varmuus hoidonsietokyvystä: Se ei arkaile ronskiakaan käsittelyä, kumisualla voi raapia kuin kuollutta lehmää ja juuriharjalla painaa saman verran. Pään, kainaloiden, vatsan alusen, ryntäiden tmv. arkojen paikkojen koskettamisessa ei ole ongelmaa nimeksikään, liekö otus tottunut siihen roikkuessaan kainaloistaan karsinansa ovesta. Eri asia onkin enää, kerkeääkö hoitaja harjaamaan ponia lainkaan sen väistellessä ahkerasti. Kavioiden putsaus on asia, josta ei meinaa tulla yhtikäs mitään – Dani ei malta seistä koskaan rauhassa kolmella jalallaan. Hoitajalta vaaditaan lähes yliluonnollisen pitkää pinnaa, jotta kaikki neljä kavionpohjaa saadaan koukulla puhtaaksi; Riimunnarua onkin syytä kiristää ennen operaation aloittamista. Jalat Dani vetää pinkeänponkeana ylös tuntiessaan hoitajan kosketuksen, ja siinä saakin olla tarkkana, ettei ponintassu osu naamaan; Tätä seuraa välitön loikkiminen sivuille, jolloin jalassa on enää lähes turha roikkua. Heinäkasalla tai porkkananpaloilla lahjominen saa Danin yleensä rauhoittumaan hieman, on se mukavampi seistä paikoillaan kun sentään leuat voivat käydä. Pesu on Danin kanssa – kuten arvata saattaa – todellista hulabaloota. Danin silmissä vesiletku on märkää möhnää sylkevä vesikäärme, jolle tulee ehdottomasti esittää pörröisen poniorin sotatanssi. Allekirjoittanut on aina saanut komentaa pientä kaimaansa yhä uudelleen ja uudelleen sen kiskoessa itsensä irti seinistä, vaikka se onkin molemmilta puolilta huolellisesti kiinni. Vesi elementtinä ei ole sille ongelma, kuten eivät harjatkaan; Miksi sellaista pitäisi pelätä, jota voi kuitenkin juoda ämpäristä litrakaupalla? Tukijoukkojen pitäessä hytkyvästä ponista kiinni, sujuu pesu helposti oriin olematta moksiskaan hieman epäsopivammankin lämpöisestä vedestä. Varustaessa allekirjoittanut tunkee poninsa suuhun ensimmäisenä aina kuolaimet, vaikka täydellisissä hevoskirjoissa kehotetaankin aloittamaan satulasta. Pikku-Dania on vaan niin paljon helpompi kontrolloida, kun sillä on hitusenkin enemmän kalustoa suussaan ja ohjat ihmisten käsissä. Varusteet nähdessään karsinan oveen ripustettuina alkaa kultainen poni hirnua villisti, sillä liikutus on parasta mitä ainaisen halun liikkua omaava poni tietää. Suun se lähestulkoon avaa kuolaimille, mutta satulan selkään asettelu saa sen pienet korvat piiloon harjan alle – Dani ei ole koskaan pitänyt satulavyön kiristämisestä. Danin kasvattaja Karo povasi ponista aina hyvää kouluratsua, niin kuin sen kaksosveljestäkin oli tullut: Molemmissa oli eteenpäinpyrkimystä, suorittamisen halua ja paljon liikettä. Tästä allekirjoittaneelle päätyneestä veljeksestä vaan taitaa puuttua kouluratsastukseen tarvittava kärsivällisyys ja hiukan viisautta – Ei jäänyt se kerta viimeiseksi, kun Dani lähti kesken tallin harjoituskisojen pistelemään siksak-loikkia sen pienen valkoisen aidan yli. Tapahtuneesta kauhistuneena arvon omistaja päätti kokeilla poninsa kanssa esteiden hyppäämistä, mutta kun ori muuttui pallosalamaksi esteet nähdessään ja kun jokaisen puomin jälkeen matka jatkui kahdella jalalla ratsastajan maatessa maassa, päätti allekirjoittanut keskittyä sittenkin kouluratsastukseen: Kärryjä ei tällä uskaltanut koettaakaan! Dani lähetettiin kasvattajansa luo opiskelemaan ratsuksi, ja sieltä palattuaan se onkin kunnostautunut varsin hyvin satulan alla, vaikka muutoin sen kanssa saa pelätä moottorin ylikuumenemista. Koska ns. pellin alla hyrrää jatkuvasti, ei tämän tykin kanssa tarvitse nähdä paljoa vaivaa lämmittelyn eteen – Kannukset ja raipan voi unohtaa saman tien, liikkuu poni kuin GP-tason kilpuri lisätyssä laukassa, mutta jarruja on hyvä etsiä ja kokeilla usein ja runsaasti. Danin pää on myös hyvä ohjata sinne eteen ja alas, pois katselemasta pilviä tai ryntäiden välistä takajalkoja. Kun meno saadaan muutaman kierroksen päästelyn jälkeen rauhoittumaan, on hyvä kerätä ori melko tiiviiseen pakettiin ja lähteä vasta sen jälkeen irrottelemaan erikseen askellajeja ja hakemaan parempaa ravia esimerkiksi suurilta ympyröiltä. Pieneksi poniksi Dani ei ole kovin ketterä, vaan loivat kaaret ainakin alkutunnista ovat paljon parempia kuin takajalkoja tarvitsevat pienet voltit. Vaikka Danin toimiminen ratsuna onkin hyvin ratsastajakohtaista, on se parhaimmillaan todella mainio ratsu metrinkorkuiseksi poniksi. Se ei ole välttämättä niinkään herkkä painoavuille, mutta pohkeiden avulla saa reagointia pienimpiinkin hipaisuihin – Ei sitten liikaa vauhtia, tai jarruttamisen kanssa voi käydä hassusti. Lienee turhaa sanoa, että ori painelee halukkaasti eteenpäin eikä pelkää suorittaa hankaliakaan tehtäviä; Tosin ratsastajan huoleksi jää usein suorituksen huolellisuus.
Suku
Danin näppärä shetlanninponisuku täyttää perfektionistinkin silmää mukaillen tasan kaksi ensimmäistä polvea kolmen polven taulukosta 8)
Jälkeläiset
ValmennuksetSitten kun sellaset järjestetään
KilpailutDanilla kilpaillaan pääpainoisesti KRJn alaisissa kouluratsastuskilpailuissa. Huomaathan, että kalenteriin merkitään vain sijoitukset ja voitot?Sijoituksia: max taste zero sugar
Vaapukan Dani on virtuaalihevonenKaiken sivuilla esiintyvän materiaalin © dani 2008 (paitsi Danin pääkuvasta kiitos ponin kasvattaja!), kopiointi kielletty! |