|
Deimwnt VH-00000
TaustaaLienen joskus maininnut, kuinka tyytyväinen olen pikkuponiini Tyttiin; Pienestä raukkamaisesta ulkonäöstä huolimatta se on oikein mallikelpoinen otus! No, Tytin kasvattajalle oli tullut välitettäväksi ulkomuodoltaan hieman Tytin kaltainen kipakka neiti nimeltä Deimwnt. Paikan pitäjä oli sitten ottanut minuun yhteyttä myyntimielessä, sillä muisteli minun pitäneen luonteikkaista otuksista. Olihan hän toki oikeilla jäljillä, mutta Tean kaltaista tappokonetta en olisi välttämättä tietentahtoen halunnut karsinoitani kuluttamaan.Sähköpostilla sain pari pääkuvaa sekä yhden videon (sukutaulua unohtamatta) Teasta, ja niiden perusteella tein sitten päätökseni ostaa ponin - Videolla esiteltiin terhakan ponin mainioita, ilmavia liikkeitä sekä suuria hyppyjä suurten esteiden yli. Suku oli minulle melko tuntematon, mutta myyjä vakuutti sen olevan mainio, täynnä hyviä periyttäjiä ja näyttelytähtiä. Minä sitten uskoin, kun tunnistin emänisän jonkinlaiseksi arvostetuksi siitosoriiksi. Heti saapumispäivänään Tea pisti tallin koko kaluston uusiksi. Oli Tytti kuinka mainio hankinta tahansa, meille ei enää oteta Agantha Thimmerin poneja!
LuonnekuvausVaikka Tea onkin ulkomuodoltaan todellinen tynnyri, ja laitumen reunalta aidan toiselta puolelta katsellessa ei sitä siitä uskoisi, on tamman tallin hermokimppu ja vastaa varmasti yleistä käsitystä pitkälle treenatusta esteponista – Satulan alla kuuma, sählääjä, päässä pyörivät silmät ja kiihtymyksestä taivaaseen nostettu häntä. Silmät tosin pyörivät päässä niin ponilla kuin hoitajalla myös hoitotoimenpiteissä, kas kun Tealla on lyhyiden hermojen lisäksi myös kivestä taottu kallo, jota eivät helposti ihmispolon käskyt lävistä: Usein pohdin, oliko tamman osto netistä pelkän kuvan ja sukutaulun perusteella sittenkään järkevää, mutta toistaiseksi tamma on saanut elää elämäänsä, kun se vielä suostuu estekilpailuissa kierrätettäväksi..Kun Tea vielä oli uusi tallissa, vallitsi aika, jolloin allekirjoittanut ei uskaltanut astua sen karsinaan. Tumma, pahansisuinen tamma vaani aina pimeän karsinansa varjoissa, ja se porasi hampaansa oven avaajan lihaan armotta. Kokeilin mitä kummallisimpia keinoja tamman taltuttamiseksi, mutta kirotusti epäonnistuin aina. Niinpä soitin ystävälleni Heidille, jonka tallissa tiesin asuvan paljon psykopaattisia hevosia, jotka ovat vieläpä monta kymmentä senttimetriä minun Teaani suurempia. Heidi lupasi tulla katsomaan minun poniani, sillä hän ei uskonut, että mikään alle 150-senttinen otus olisi hänen hevosiaan sekopäisempi. Aloin valmiiksi hymyillä omahyväisen typerästi, kun ystävättäreni meni avaamaan Tean karsinan ovea – Siellä se paha poni vaanisi jopa Heidi The Hevostenkesyttäjää! Mutta mitä vielä! Tappajaponini kurkisti suloisesti karsinan oven raosta ja nuolaisi holsteinkasvattajan poskea kuin kiltein koiranpentu. Raivostuin. Heidi nauroi, koska oli selvästi parempi hevosenkäsittelijä. Päätin ettei Tea enää koskaan hyppisi silmilleni, kun se oli nolannut minut näin pahasti. Hoitaessa allekirjoittanut sitoo Tean aina rautavaijerinlujilla ketjuilla käytävälle molemmilta puolilta. Siltikin tamma saattaa koettaa ravistaa tummaa ruumistaan lytäten mahdollisesti jonkun lähellä hiiviskelevän, ja lienee sanomatta selvää, että tamman hoitajan tulee varustautua turvakärjellisillä saappailla. Sidottuna Tealla ei ole usein sanaa sanottavanaan harjan kanssa heilumisesta, mutta olettaisin sen nykyään jo tottuneen tilanteeseen – Kunhan sitä ei tahallaan sen enempiä ärsytä. Kainaloista ja ryntäistä liian kovaa harjaaminen saa ponin nostelemaan kiukkuisena takajalkojaan, onhan se kaikesta verenhimoisuudestaan huolimatta kuitenkin todellinen neiti. Jalkojen nosto on hyvin hankala operaatio, ei ehkä normaalina arkena, kun tamma on kutakuinkin pakkotottunut toimenpiteeseen, mutta kengittäjän tarttuessa jalkaan juttu kääntyy päälaelleen – Tea ei seiso millään tasapainossa kolmella jalallaan, vaan sitä nostettua pitää kiskoa ihmisen otteesta samalla kun kolmella vapaalla huidotaan joka suuntaan. Kengittäjä selviää ehkä pelkillä mustelmilla, jos Tea saa syödä koko toimenpiteen ajan turpansa eteen parkkeeratuista kottikärryistä; Eikö tamman möhömahan pitäisi jo paljastaa, että ruualla mokoma on lahjottavissa? ;) Pesulle Tea suostuu tavalliseen tapaansa hyvin nihkeästi, joten siksi sitä ei ihan turvallisuussyistä pesuboksiin ole montaa kertaa viety; Onni onnettomuudessa on, ettei Tea ole koskaan kärsinyt haitaksi asti hilseestä, eikä sillä ole muutenkaan tullut tarvetta kunnolliseen pesuun. Homma on paljon miellyttävämpää pelkän sangon ja sienen kanssa käytävällä sidottuna. Satulaa vastaan tammalla ei ole temppuja takataskussa, sillä luonnollisesti se on varustuksen aikana kiinnisidottuna. Suuri maha voi joskus vaikeuttaa satulavyön kiristämistä, mutta varsinaisesti Tea ei, ihme sinänsä, pullistele. Suitset ovat asia erikseen, suitsiessa tamman pää nousee ensin hipomaan taivaanrajaa, josta sitä saa repiä turhaan alas. Jakkaran kanssa pääsee sopivalle korkeudelle, mutta suu pysyy muurattuna umpeen, tunki hammaslomaan sitten yhden tai kaksi kättä. Kärsivällisyys ja makupalat auttavat kuolaimien suuhun saamiseksi, mutta kannattaa tietenkin huolehtia, ettei poni pure samalla turpahihnaa poikki.. Ratsastaessa Tea on tikittävä aikapommi – Selkään en tule koskaan päästämään ketään ilman kypärää! Paikoillaan seisominen, edes ratsastajan selkään nousun ajan, tuntuu olevan suurtakin suurempi haaste tälle poninviikarille, ja alkulämmittelyssä on suotavaa keskittyä jarruihin ja kuuliaisuuteen toisten hevosteni kanssa tutun herättelyn ja roiman eteenajon sijaan. Henkihieverissä tikittävä poni on syytä kerätä vuoronperään tiiviimpään pakettiin ahkeraa taivuttelua ja takajalkojen aktivoimista hyväksikäyttäen ja päästää venymään heti perään. Ahkeran ratsastajan kanssa Teasta kuoriutuu hyvinä päivinä ihan siedettävä kouluponi, joka suorittaa helpompia tehtäviä ihan okei -tasoisesti, mikäli ratsastaja saa pidettyä huolen ponin tarkkuudesta. Esteillä Tealla alkaa veri kuohua suonissa, ja sen kyllä tuntee! Tamma alkaa mielistellä ratsastajaansa kulkemalla oikein pörheästi itsensä kaltaisille poneille melko korkeassa muodossa ja liikkuen oikein esiintyen; Ja estelinjalle päästessä poni singahtaa lapasesta ja vie ratsastajaansa 6-0. Hyppytyyli tammalla on todella mukava, mutta ylimääräinen kiihkoilu saa Teasta epähuolellisen ja varomattoman; Siksi selkään lykätään aina tammaa monta kertaa taitavampi ratsastaja, joka saa varmasti jarrut läpi ponin kalliokalloon. Sikälimikäli ratsukon sisäiset kemiat kohtaavat, tulee Teasta oikein mukava, ja ennen kaikkea nopea ratsu – Aikaratsastus on tämän suuresta mahasta huolimatta ketterän ponin vahvuus, perusradalla ratsastaja saa vain kiinnittää tarkkaa huomiota ylitysten puhtauteen ja antaa kellon käydä, uusinnassa tamma tuo menetetyt sekunnit varmasti takaisin. Kilpailutilanteet ovatkin hyvin jänniä Tean mielestä, tuolla ponilla kun riittää kilpailutahtoa ja -intoa vaikka muille jakaa - Ratsastajaparka saa vain pitää huolen, että tuli hännän alla trailerista peruuttava kisaponi ei lähde rakettina lentoon lämmittelyssä.
Suku
kiva suku
Jälkeläiset
Valmennukset--
KilpailutTealla kilpaillaan vain ERJ:n alaisissa kilpailuissa. Huomaathan, että kalenteriin merkitään vain sijoitukset ja voitot?Sijoituksia: 0 kpl
Deimwnt on virtuaalihevonenKaiken sivuilla esiintyvän materiaalin © dani 2008 (PAITSI KUVAT Anthony Booth), kopiointi kielletty! |